No tuosta biisistä se fiilis sitte lähti.
Ajelin siis kotiinpäin hallilta. Henkka kuunteli musaa, ja päätti vaihtaa Linkin Parkin Skandaaliin. En eka tajunnut noita biisin sanoja, vaikka oon sen monta kertaa kuullut, mutten koskaan ennen kuunnellut. Laitoin uudestaan soimaan.
Miten voikaan kolmen vuoden takaisiin fiiliksiin samaistua niin hyvin.
Ihan kun se kaikki ois tapahtunut eilen!!
Kuuntelin ja hymyilin..
"Vaik koitan parastani,
satutat vaik rakastankin
ansaitsen parempaa
ja varmaan saankin, saankin"
Ajelin Heponiementietä ylöspäin. Tietyön kohdalla hidastin ja katoin kun joku nainen käveli hiukset tuulessa hulmuten kahen koiran kanssa.
Kirsi!
Just se Kirsi.
Sampan Kirsi!!!
En moikannut, ajoin vaan..
Fiilikset vahvistu.
Tuli kaikki vanhat paskat mieleen.
Muutamat mun ystävät pääs näkee sitä kaikkee niiltä vuosilta.
2003-2007
Samppa oli sellanen mun "suuri rakkaus". Olin ihan varma, etten koskaan voi enää tuntee samalla lailla ketään kohtaan. Tähän päivään mennessä se on mennyt just noin.
Ei sitä fiilistä oo tullut enää/vielä.
Mut toisaalta se "suuri rakkaus" koostu suureltaosin riippuvuudesta, pelosta, epätoivosta ja mustasukkasuudesta. Et oliko sillä rakkauden kanssa mitään tekemistä.
Nykyään noita fiiliksiä ei enää oo olemassakaan mun tunneskaalassa, mutta ei oo sitä rakkauttakaan.
On vaan ihastus, ja sitä seuraa kyllästyminen ja vapauden kaipuu.
Tää nähtiin hyvin tässä mun edellisessä tynkäsuhteessa.
"Teen pahaa ku tulen takas ja saan sut suree
tää o uhkapelii, joka viel joskus tappaa sun tunteet"
Ja tossa ois linkki biisiin, mitä oon lainannut tässä tekstissä..
http://www.youtube.com/watch?v=i3GP6AC0Zlg&feature=related
En oo enää sama ihminen, en ees haluis olla, mut ois joskus kiva tuntee jotain syvempää.
torstai 28. toukokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jusht kiva täst se lähtee :)
VastaaPoista